Terhi Pölkki on kenkäsuunnittelija joka tietää, millaista on viedä oma tuotemerkki ulkomaille.
Terhi Pölkki kertoo: ”Jos olisin jäänyt Suomeen, en olisi perustanut omaa merkkiä. Lontooseen opiskelemaan lähteminen oli koko tähänastisen elämänkaareni tärkein asia. Samalla, kun itsenäistyin ja aikuistuin siellä, solmin myös elinikäisiä ystävyyssuhteita ja loin verkostoja alan ihmisiin.”
Kansainvälisyys on alusta alkaen ollut olennainen osa Terhi Pölkin kenkämerkkiä. Skandinaavisen minimalistisia kenkiä tekevä Terhi Pölkki hankki kannuksensa suunnitteluun ulkomailla, missä hän opiskeli kenkäsuunnittelua London College of Fashionissa. Lontoon koulussa lähtökohta suunnitteluun oli erilainen kuin Suomessa, missä oli keskitytty ennen kaikkea käytännöllisyyteen.
”Kengällä piti olla syvempi visuaalinen merkitys”, Terhi sanoo. ”Jokaisen tikin, leikkauksen ja soljen valinta piti pystyä perustelemaan. Sai piirtää ihan mitä vain, kunhan pystyi kertomaan, mitä halusi viestittää tietyllä muodolla.”
Opintojen jälkeen Terhi jäi Lontooseen hetkeksi töihin. Topshopin kaltaisille merkeille työskenteleminen toimi hänelle korkeakouluna kenkäsuunnittelun maailmaan. Terhi pääsi näkemään koko kenkätuotannon kaaren suunnittelusta ompelemiseen sekä myymiseen ja matkustelemaan myyntimessuilla Pariisissa, Milanossa ja Saksassa. Samalla paljastui kuitenkin myös massatuotannon synkempi puoli.
”Vierailin nk. sweat shopeissa Kiinassa alueilla, jotka ovat niin saastuneita, ettei siellä näe aurinkoa”, Terhi sanoo. ”Työntekijät aloittivat työpäivän aamulla yhdeksältä, pitivät päivällä parin tunnin tauon ja jatkoivat hommia iltakymmeneen. Me taas istuimme Lontoon toimistossa ja soittelimme heille, puskien heitä tekemään töitä halvemmalla ja nopeammin. Ne eurot otetaan toisten selkänahasta.”
Kun Terhi perusti oman merkkinsä, hän halusi alusta asti tehdä asiat toisin. Tehdas, jossa suurin osa hänen kengistään valmistetaan, sijaitsee Portugalissa noin puolen tunnin ajomatkan päässä Portosta. Perheyrityksessä työskentelee noin kaksitoista henkeä ja tehtaalla pyörii myös omistajan vanha isä, joka ei halua jäädä eläkkeelle.
Terhin kenkien materiaalit on tuotettu eettisesti ja Euroopan sisällä. Esimerkiksi puukengät tehdään Suomessa koivusta ja kasviparkitusta nahasta. Parkitseminen tarkoittaa käsittelyä, joka pysäyttää nahan luonnollisen pilaantumisen. Prosessissa on perinteisesti käytetty myrkyllistä kromia, joka tekee kengästä kulutusta kestävämmän, mutta allergisoi voimakkaasti ja saattaa esimerkiksi syövyttää Intian tehtailla huonommissa oloissa työskentelevien työntekijöiden kädet. Kasviparkitsemisessa käsittelyyn ei käytetä kromia tai muita raskasmetalleja, vaan puun kuorta. Eräs nikkelille allerginen asiakas kertoi vähän aikaa sitten Terhille, että hän ei pysty käyttämään minkään muun merkin kenkiä.
”Minulle kengät ovat esineitä, joilla on tarina”, Terhi sanoo. ”Massatuotannossa kengillä on usein pelkät koodinimet, mutta haluan, että oman merkkini kengillä on jokin syy olemassaoloonsa. Kaikilla kengilläni on nimi, joka tulee jostain minulle tärkeästä henkilöstä tai paikasta.”
Vastuullisista arvoista huolimatta kenkien visuaalinen ilme on Terhille tärkeintä. Ei ole mitään järkeä valmistaa maailman ekologisempia kenkiä, jos ne jäävät kaupan hyllyyn. Kengän täytyy näyttää hyvältä ja tuntua mukavalta jalassa. Vastuullinen tuotantoketju on taustalla, tuomassa tuotteille lisäarvoa.
”Lontoossa vietettyjen opiskeluvuosien jälkeen oli matala kynnys lähteä ulkomaille esittelemään mallistoa”, Terhi kertoo. ”Eurooppa tuntui olevan lähellä. En ollut huolissani siitä, pärjäänkö. Vasta myöhemmin olen ehkä oppinut näkemään ne realiteetit vähän paremmin.”
Perustettuaan merkkinsä heinäkuussa kuusi vuotta sitten, Terhi päätyi esittelemään mallistonsa Pariisissa puolivahingossa kilpailuvoiton kautta jo seuraavan vuoden tammikuussa. Hän kokee kuitenkin, ettei ollut siinä vaiheessa vielä täysin valmis haasteeseen. Myöhemmin eräs New Yorkissa työskentelevä entinen opiskelukaveri houkutteli Terhiä pitkään tuomaan mallistonsa Yhdysvaltoihin. Terhi kieltäytyi kahteen otteeseen, mutta kolmannen malliston kohdalla syyt olla lähtemättä alkoivat loppua.
”Minulla ei ollut enää mitään muuta pätevää syytä, kuin että en uskalla, enkä usko siihen ollenkaan”, Terhi sanoo. ”Pelko ei voi määritellä tekemisiäni.”
Nyt Yhdysvallat on yksi Terhin tärkeimpiä markkina-alueita ja hänen kenkiään myydään esimerkiksi tänä kesänä Anthropologie-liikkeissä. Terhi matkustaa joka kevät ja kesä itse New Yorkiin. On tärkeää mennä itse paikan päälle esittelemään mallistoja, sillä asiakkaat eivät osta pelkästään kenkää – heitä kiinnostaa myös merkin tarina ja suunnittelijan persoona.
”Suunnittelijalle messuille lähteminen on se suurin henkinen taistelu”, Terhi sanoo. ”Se on itsensä likoon laittamista. Koska kengät tuntuvat kuin omilta lapsilta, kaikki niihin kohdistuva kritiikki tuntuu tosi henkilökohtaiselta. Suomi on kuitenkin pieni maa, ja vasta ulkomailla pystyy sijoittamaan merkkinsä suhteessa muihin. Näkee, missä on kehittämisen varaa. Jokainen reissu on uusi mahdollisuus – sekä oppimista ja itsensä haastamista.”
